Mikä on lopputulos kun idän eksotiikka kohtaa perisuomalaisen emännyyden? Tulos on Kätevä emäntä, jonka pitopalvelu pitää kyllä huolen asiakkaan tarpeista alusta aina viimeiseen halaukseen.
Tapasin Kätevän emännän joulukiireiden keskellä Vantaalla. Olimme viestitelleet etukäteen, ja hän oli jäänyt pohtimaan asiakasprofiiliani – erityisesti sitä, miksi viihdyn pidemmissä tapaamisissa. Mitä niissä oikein tehdään, ja miksi aikaa varataan enemmän? Lupasin näyttää.

Hain Kätevän emännän majapaikkani ovelta. Tunnistaminen oli helppoa ja keskustelu lähti heti luontevasti liikkeelle. Matka huoneeseen tuntui jostain syystä yllättävän pitkältä – ehkä odotus teki ajasta venyvää. Huoneessa riisuimme ulkovaatteet, pesimme kädet ja asetuimme hetkeksi istumaan alas. Juttelimme rauhassa. Minulle tällainen hetkeen maadoittuminen on tärkeää: läsnäolo syntyy siitä, että ensin kohdataan ihmisinä.
Vähitellen vetovoima teki tehtävänsä. Syleily löytyi kuin itsestään, ja vaatteet vähenivät huomaamatta. Jossain vaiheessa siirryimme peilin ääreen, ja sain ihailla Kätevää emäntää eri kulmista – visuaalisesti, rauhassa. Samalla molempien kädet tekivät yhä rohkeampia löytöretkiä, ja hetki alkoi käydä hengästyttäväksi.
Sitten koettiin pieni mutta huvittava pysähdys: en yksinkertaisesti saanut kuvissakin näkyneitä rintaliivejä auki. Edestäpäin ne olisi pitänyt avata, ja vielä melkoisella voimalla. Onneksi emäntä osoittautui nimensä veroiseksi – pienellä avustuksella sain kuin sainkin avattua joulun ensimmäisen paketin. Olin erittäin tyytyväinen. Pitänee harjoitella useammin

Hetkeä myöhemmin istuinkin alasti nojatuolissa, ja Kätevä emäntä kiehnäsi sylissäni. Viimeistään tässä vaiheessa stressi ja joulukiireet sai todella heittää perimmäiseen nurkkaan ja keskittyä vain nautintoon ja läheisyyteen.
Sama lämmin ja intensiivinen tunnelma jatkui myös vuoteella. Kätevä emäntä oli aktiivinen, utelias ja heittäytyvä, ja monenlaista ehdittiin kokeilla. Vuorollaan kumpikin oli ala ja päällä, aktiivinen ja passiivinen. Nauroimme ja puhuimme paljon. Pääsin itsekin kiusoittelemaan häntä kunnolla – eikä häntä voi ainakaan hiljaiseksi tässä menossa kutsua.
Aika kului kuin huomaamatta. Pidemmässäkään tapaamisessa ei tullut tylsää tai vaivaannuttavaa hetkeä, päinvastoin. Sama fiilis jatkui kun saattelin Kätevän emännän ulos. Kaikkiaan kokemus jätti vahvan halun uusintaan ja edelleen pitkän kaavan mukaan (jos ei Kätevä emäntä tyrmää asiaa kertomalla pitkästymisestään) – jo ihan sen uuden tatuoinninkin takia. Niin ja pitäähän niiden rintsikoiden kanssa harjoitusta jatkaa...
Joulun alla mieli kantaa
liikaa listoja, liian vähän hengitystä.
Stressi kolkuttaa ohimoilla
kuin pakkastuuli nurkissa.
Sitten astuu esiin Kätevä emäntä –
idän eksotiikkaa katseessa,
suomalaista rauhaa kosketuksessa.
Lämmin hymy, varma ote,
ja huolet löytävät tiensä
hiljaa sivuun.
Joulu saa taas merkityksen:
hetken levon,
läheisyyden,
ja muistutuksen siitä
että hyvin hoidettu mieli
on paras lahja.
Kiitos.