Moni meistä käy tapaamisissa silloin tällöin, ja kohteet voivat vaihdella. Joskus taas saman henkilön tapaamisista tulee toistuvia, ja kun yhteistä historiaa alkaa syntyä, ollaan jo vakkarisuhteen maailmassa. Silloin kyse ei ole enää vain palvelusta tai hetkestä – vaan myös luottamuksesta, yhteisestä rytmistä ja siitä, että toinen osaa lukea toista jopa rivien välistä.
Parhaimmillaan vakkarisuhde on pieni hengähdystauko arjesta – hetki, jossa on lupa olla haavoittuva, läsnä ja hyväksytty juuri sellaisena kuin on.
Toki kääntöpuoliakin on. Roolit voivat hämärtyä, ja joskus voi huomata kaipaavansa enemmän kuin mitä vakkarisuhteen raamit sallivat – tai että yhteinen rytmi alkaa muuttua.
Vakkarissa on puolensa:
👉 Ei tarvitse selittää tai jännittää joka kerta alusta.
👉 Tietää mitä saa (ja usein saa juuri sitä mitä kaipaa)

👉 Toisen kosketus ja tapa toimia tulevat tutuksi – ja sitä kautta nautinto syvenee.
👉 Aikataulujen ja sisällön sopiminen sujuu rutiinilla.
👉 Molemmilla rentous kasvaa, ja se näkyy myös tekemisessä.
👉 Syntyy turvallinen tila, jossa voi tutkia omaa seksuaalisuuttaan tai vaikka purkaa arjen paineita.
👉 Kommunikaatio toimii, kun on opittu sanomaan, mitä halutaan – ja kuuntelemaan myös rivien välistä.
Mutta onhan siinä karikkojakin:
👉 Vatsaa kihelmöivä uuden jännitys puuttuu
👉 Uuden ehdottaminen voi tuntua vaikealta, kun on totuttu tiettyyn kaavaan.
👉 Kysyntä vs. tarjonta. Eli joskus uusi toive ei vasta sitä mitä pt tarjoaa.
👉 Jos vakkari ei olekaan saatavilla, voi tulla pieni “vieroitusoire”. 😉
👉 Toista voi alkaa pitää itsestään selvyytenä.
👉 Joskus elämä vaan vie eri suuntiin..
Välillä vakkarisuhde muistuttaa jopa parisuhdetta – paitsi että se pysyy tietyissä raameissa ja aikatauluissa. Ehkä juuri se tekee siitä monelle toimivan: saa läheisyyttä, kosketusta ja tuttuuden tunnetta ilman parisuhteen velvoitteita.
Miten teillä muilla?
💬 Onko vakkari enemmän ilo vai riski?
💬 Onko vakkarisuhde ollut enemmän henkinen ankkuri vai käytännön järjestely?
💬 Mitkä asiat tekevät siitä toimivan – ja missä kohtaa on aika muuttaa suuntaa?
💬 Entä mitä tapahtuu, jos vakkari katoaa kuvioista – aloitetaanko alusta jonkun uuden kanssa vai pidetäänkö taukoa?
Ja tietysti olisi kiinnostavaa kuulla myös pt:den näkemyksiä – mikä tekee vakkarisuhteesta toimivan, ja milloin on aika muokata sitä tai päättää vakkarius? Jokainen on tietty oma tarinansa
Kirjoittaessa itse huomaan, että olen kovasti kallellani vakkarin suuntaan
Parhaimmillaan vakkarisuhde on pieni hengähdystauko arjesta – hetki, jossa on lupa olla haavoittuva, läsnä ja hyväksytty juuri sellaisena kuin on.
Toki kääntöpuoliakin on. Roolit voivat hämärtyä, ja joskus voi huomata kaipaavansa enemmän kuin mitä vakkarisuhteen raamit sallivat – tai että yhteinen rytmi alkaa muuttua.
Vakkarissa on puolensa:
👉 Ei tarvitse selittää tai jännittää joka kerta alusta.
👉 Tietää mitä saa (ja usein saa juuri sitä mitä kaipaa)


👉 Toisen kosketus ja tapa toimia tulevat tutuksi – ja sitä kautta nautinto syvenee.
👉 Aikataulujen ja sisällön sopiminen sujuu rutiinilla.
👉 Molemmilla rentous kasvaa, ja se näkyy myös tekemisessä.
👉 Syntyy turvallinen tila, jossa voi tutkia omaa seksuaalisuuttaan tai vaikka purkaa arjen paineita.
👉 Kommunikaatio toimii, kun on opittu sanomaan, mitä halutaan – ja kuuntelemaan myös rivien välistä.
Mutta onhan siinä karikkojakin:
👉 Vatsaa kihelmöivä uuden jännitys puuttuu
👉 Uuden ehdottaminen voi tuntua vaikealta, kun on totuttu tiettyyn kaavaan.
👉 Kysyntä vs. tarjonta. Eli joskus uusi toive ei vasta sitä mitä pt tarjoaa.
👉 Jos vakkari ei olekaan saatavilla, voi tulla pieni “vieroitusoire”. 😉
👉 Toista voi alkaa pitää itsestään selvyytenä.
👉 Joskus elämä vaan vie eri suuntiin..
Välillä vakkarisuhde muistuttaa jopa parisuhdetta – paitsi että se pysyy tietyissä raameissa ja aikatauluissa. Ehkä juuri se tekee siitä monelle toimivan: saa läheisyyttä, kosketusta ja tuttuuden tunnetta ilman parisuhteen velvoitteita.
Miten teillä muilla?
💬 Onko vakkari enemmän ilo vai riski?
💬 Onko vakkarisuhde ollut enemmän henkinen ankkuri vai käytännön järjestely?
💬 Mitkä asiat tekevät siitä toimivan – ja missä kohtaa on aika muuttaa suuntaa?
💬 Entä mitä tapahtuu, jos vakkari katoaa kuvioista – aloitetaanko alusta jonkun uuden kanssa vai pidetäänkö taukoa?
Ja tietysti olisi kiinnostavaa kuulla myös pt:den näkemyksiä – mikä tekee vakkarisuhteesta toimivan, ja milloin on aika muokata sitä tai päättää vakkarius? Jokainen on tietty oma tarinansa
Kirjoittaessa itse huomaan, että olen kovasti kallellani vakkarin suuntaan
