Tapasin Annan ensimmäisen kerran Tampereella helmikuussa ja siitä jäi sen verran mukavat muistot että varasin ajan heti kun huomasin Annan tänne tulevan.
Tapaamispäivä koitti vihdoin, ja odotukset olivat korkealla. Olin esittänyt asutoiveen, ja kuvittelin mielessäni mitä minulla voisi olla vastassa. Oven auettua saattoi olla että hymyni levisi jonnekin korvien seutuville vähintään, sen verran tyrmäävältä näytti Anna asussaan. Henkeäni haukoin aluksi ihastellen hänen kauniita jalkojaan ja sääriään, hetken kuluttua siksi että kasvoni olivat noiden ihanien reisien välissä, Annan istuessa kasvoillani vielä vaatteet päällä.
Vaatteita vähennettiin ja ajauduttiin pikku hiljaa erinäisiin mukaviin toimiin. Anna suutelee todella hyvin ja koko ajan on aistittavissa jokin erityinen lämpö, minkä muistan kyllä ensimmäiseltäkin kerralta. Itse kehitin oman lämpöni tempoessani itseni maaliin, mistä menikin hetki toipua Annan syleilyssä.
Että olipa kertakaikkiaan onnistunut käynti. Menen kyllä uudestaankin kun on mahdollisuus.
Niin, lämpötila kai 13, puolipilvistä.
,