aloittaja kuvailee miestään pettäväksi pornoaddiktiksi joka lähinnä haukkuu, kiukuttelee ja huutaa milloin mistäkin.
Kirjoittajan mukaan mies on pornon suurkuluttaja, ei addikti, joka räjähtää hänelle välillä, mutta pääasiassa käyttäytyy. Pettäminen on epäily. Eli ei ihan noin mustavalkoista. Luulen että insinöörin analyysi on aika hyvä, eli tuossa suhteessa on paljon stressiä, varmasti molemminpuolin. Ei tietysti olla päästy kuulemaan toisen osapuolen näkemyksiä ja ongelma varmaan onkin se, että hän ei niitä kenellekään puhu. Terapian tarpeessa oleva liitto, ja jos se ei auta, niin olisi aika lopetella. Puhuminen voi auttaa, mutta sitten pitäisi voida myös myöntää ne synkät ajatukset, ehkä jopa teot, joita nyt ilmeisesti pidetään vakan alla. Raskasta sellaisten juttujen kuuleminen kyllä on, mutta puhdistaa kuitenkin ilmaa.
Mun pointti noin karkeesti: jos haluaa sen riemun että voi jakaa elämänsä ilot ja surut jonkun kanssa, niin jotenkin sitä toista täytyy sietää ja ajoittain pitää voida tulla vastaan ja luopua omista vaateista. Ja, ylläri, meissä kaikissa on aika vittumaisia puolia silloin kun niitä aletaan oikeesti jakaa eikä vain näytetä sitä kivempaa naamaria.