[Miira N]

kuinka monen asiakkaan kanssa sulla on tullu ongelmia? vaikutat miira hankalalta ptltä!

Tuota ... miten tulit tuohon päätelmään? Kerro toki!

Koska itse, vaikka olen Miiran vain kerran tavannut, minulle ei tullut mitään mielikuvaa hankaluudesta. Tapaisin useamminkin, jos maantieteellinen sijainti sitä suosisi...

Tervetuloa, ensi kerralla muistan sen hierontaöljyn (harmittaa vieläkin) ja sitten voidaan vaikka kokeilla sitä suuteluakin 

[Morjens]

Ymmärrän asiakkaan reaktion. Pienikin asia, vaikka ystävällisesti ilmaistuna, voi tappaa fiiliksen täysin. Jos viidestä minuutista tulee sanomista niin ainakin minulle olisi tullut fiilis, että tämä pt tarjoaa liukuhihnaa.
En tiedä olisinko itse uskaltanut tuossa tilanteessa kääntyä pois, mutta mahdollisesti fiilikset olisivat kärsineet sen verran, että jälkeenpäin koko tapaaminen olisi tuntunut epäonnistuneelta. Vaikka tapaaminen muuten olisi ollut mukava ja kiireetön, niin liukuhihna-assosiaatio ei ehkä olisi ollut pelastettavissa.

En toki halua yrittää opettaa isääni naimaan enkä neuvoa seksityöntekijötä työssään, mutta jättäkää nyt hittovie asiakkaiden väliin sen verran pelivaraa ettei se ole minuuteista kiinni. Keikoillakin.

Ymmärrän myös, miksi asiakkaalta meni fiilis, enkä näin toimisi enää tulevaisuudessa. Reaktiooni vaikutti moni tekijä ja puin tätä myös jälkikäteen näin "julkisesti" koska en tietenkään halua, että kukaan pitää minua jotenkin takakireänä, jos vaikka asiakas siitä jonnekin kirjoittaisi. Teen virheitä, vaikka olenkin alalla ollut jo kauan ja tämä oli sellainen.

Tässä ei tosiaan ollut kyse liukuhihnasta, eikä minulla ole ollut koskaan vaihtojen kanssa ongelmia. Vältän viimeiseen asti sitä, että asiakkaat tapaavat tullessaan tai lähtiessään ihan myös yksityisyyden vuoksi, mutta tätä auttaisi se, että asiakkaat ymmärtäisivät, miksi ohjeistan tulemaan sovittuun aikaan. Asiakkaiden välissä kun kuitenkin siivoilen, käyn suihkussa yms.

Ylempänä oli kommentti, että aina ei ole suojaista paikkaa odotella ja tämä on ihan hyvä pointti. Tässä paikassa kuitenkin alaovi oli auki eli tuohon rappukäytävään pääsee kyllä lämmittelemään ja sen muutaman kohteliaan minuutin soisin asiakkaiden odottavan, mutta järkiään kaikki ovat tulleet tänään etuajassa  Ehkä asennoidun vain siihen, että tapaaminen voi alkaa vähän aikaisemmin ja loppua aikaisemmin, vaikka se ei oma preferenssini olekaan.

Toisaalta jos on päästänyt turskan tavallaan etuajassa sisään, niin ei silloin pitäisi noottiakaan antaa. Jos on tarkkaa, niin silloin ei päästä sisään ennen sovittua kellonaikaa, eihän lääkärinkään pääse etuajassa ja ei hän oveakaan avaa vaikka ei olisi potilasta sisällä ja sama juttu monessa muuussa paikassa.

Ethän lääkärin ovea käy koputtelemassa (toivottavasti), vaan odotat siellä aulassa.

[Miira N]

Keikkarapsa 1/2026 | Menomatka & Vantaa

[Keikkapäiväkirja on löydettävissä videomuodossa onlyfans-sivuiltani, jos joku sen sellaisessa formaatissa (lisämausteilla) haluaisi nähdä.]

Tällä kertaa keräsin hameenhelmat bussinistuimelle lentokoneen sijaan. En halua lentää vakaumuksellisista syistä ja työn puolesta olen hieman joustanut, mutta sitä pitäisi elää niin kuin saarnaa vai miten se menee. Toki rahaakin säästi (alle satasen, mind you) koska bussina oli FlixBus luotettavine venäläisine kuskeineen. Lähdin kotoa jo 14:00 ottaakseni ensin junan Lublinista Varsovaan ja Varsovassa hyppäsin 18:30 bussiin, joka oli Suomessa seuraavana päivänä 16:30.

Bussin vessa ei toiminut, mutta luojan kiitos kuskit pysähtyivät noin joka neljäs tunti huoltoasemalle. Missään kohtaa en ehtinyt onneksi olla kupla otsassa. Joskus aamuseitsemän aikaan Riikassa taakseni tuli istumaan kaksikymppinen nainen poikaystävänsä kanssa ja kun kallistin istuimeni taaksepäin, ilmoitti nainen minulle, että hänellä on niin paljon tavaraa, ettei tilaa kallistaa tuolia ole. Selitin, että kyseessä on yöbussi, meistä osa on ollut täällä kohta reilu 12 tuntia ja että haluaisin nukkua vielä tunnin verran ennen kuin ulkona on valoisaa ja se on mahdotonta. Tämä ei käynyt siitä huolimatta, että hyllyllä olisi ollut tilaa nostaa ne tavarat pois sylistä. Tätä ei tietenkään kävisi lentokoneessa, mutta maisemat ovat paremmat maata pitkin, joten laitetaan tämä nyt yksittäisten sattumien piikkiin (mun kun pitää vielä jaksaa mennä takaisinkin samaa tietä).

Uskomatonta, mutta totta - nainen jaksoi potkia tuolia KOKONAISEN TUNNIN. Tämän tunnin jälkeen aloin katsomaan vain sarjaa puhelimesta, kun en nukuttuakaan saanut ja siitähän riemu repesi, koska nainen vaati minua nyt nostamaan tuolin, kun en koita enää nukkua. Niin, miksiköhän en. Tässä kohtaa päätin olla kyrpä ja totesin, että minulla ei olisi ollut mitään ongelmaa nostaa sitä tuolia torkkujen jälkeen, mutta minua ei oikeastaan enää kiinnosta olla häntä kohtaan kiva millään tavalla. Luovutin kuitenkin, koska selkä ei tykkää jos on tuollaisessa asennossa enempää kuin on pakko.

Laivalla nautin kaksi hyvää drinkkiä ja ihastelin MyStarrin sisustusta (bussimatkaan kuuluu lautta Tallinnasta Helsinkiin). Helsingistä junailin ensin Vantaalle hakemaan uskollisen työmatkalaukkuni kollegalta ja sen jälkeen toiselle puolelle Vantaata asemiin.

Vantaalla olikin kiire tällä kertaa. Minulla ei ollut aivan kokonaan tyhjä kalenteri, koska kahtena päivänä oli sovittu kuvauksia muiden tuottajien kanssa ja näiden ulkopuolella olin melkein kokonaan buukattu. “Melkein” koska peruutuksia ja ohareitakin riitti. Viime hetken peruutuksetkin vituttavat erityisesti silloin, kun sitä kysyntää olisi ollut ja nyt seisotkin tyhjänpanttina asunnolla taas tunnin hynttyyt päällä. Kahden ja puolen päivän aikana sain kaksi oharia ja viisi peruutusta eli seitsemän sovittua tapaamista, jotka eivät toteutuneet. Se on ihan älytön määrä. Haluan rakentaa erityisesti pääkaupunkiseudulle parempaa vakituisten asiakkaiden verkostoa, koska siellä meno on erityisen tuulista.

Olen ollut koko alkureissun poikkeuksellisen hyvällä tuulella ja uskon, että se johtuu poikkeuksellisen kivoista asiakaskohtaamisista, kasvaneesta kysynnästä ja muista positiivisista sattumuksista, joita tässä matkan varrella on sattunut. 

Mutta nyt nukkumaan ja huomenna kohti seuraavaa haastetta. 

[Miira N]

Keikkarapsa 1/2026 | Seinäjoki & Vaasa & Kokkola

Seinäjoella hyvin kiireinen meininki jatkui ja ensimmäinen ilta meni silmänräpäyksessä. Tapasin yhden pitkäaikaisista vakkareistani ja hänen soittaessa ovipuhelinta tokaisin mikkiin, että “mä en osta mitään” samalla, kun avasin oven. Kamerasta näin, että hän ei kuitenkaan näyttänyt huvittuneelta ja syy selvisikin pian - hän oli säikähtänyt sitä, että oli soittanut väärää ovipuhelinta  Koska ovi oli kuitenkin auennut, oli hän uskaltanut sitten tulla ovelle. Vakituiset asiakkaani saavat muutenkin prinsessakohtelua, kuten esimerkiksi ninjapotkun suoraan seisovaan munaan, kun koitan vaihtaa asentoa. Onneksi siinäkin tilanteessa riitti huumori 

Vaasassa oli vähän pidempiä tapaamisia ja muuten ei oikeastaan jäänyt mieleen kuin keikkakämpän huonolaatuiset lakanat. Ne olivat sellaista inhottavaa, karheaa materiaalia, koska kyseessä oli jonkun ihan superhalvan yrityksen asunto ja sinne en eksy enää uudestaan. Näin talvella ei tule kauheasti käytyä ulkona tai muutenkaan fiilisteltyä keikkakämpän ulkopuolella, kaipaan kesää tai ainakin kevättä. Lähikahvilasta sai aamukahvit ja vähän herkkuja, muuten olin aika työorientoitunut.

Kokkolassa tapasin tuloiltana kollegan ja juteltiin monta tuntia kaikesta maan ja taivaan väliltä. Eniten minua kiinnosti kollegan kokemukset duoilusta - ajatus siitä alkaa kutkuttaa enemmän ja enemmän. Häneltä jo vähän kyselinkin, että ottaisiko hän tällaisen untuvikon mukaansa mahdollisesti keväällä ja meillä on nyt pientä neuvotteluntynkää. Oi, miten jännittävää!!!

Kokkolan paikka oli mukava ja tuttu asunto, mutta oli niin kylmä, että viimeisiltä asiakkailta jouduin kysymään, että haittaisiko heitä, jos pitäisin villasukat jalassa seksin aikana. Ei haitannut, kiitos siitä heille. Mulla on välillä niin huono ääreisverenkierto, että jalkoja alkaa särkeä, jos on kovin vetoisaa. Oli kunnon tyttöystävämeininkiä, toinen taisi todetakin, että oli aika suloista. 

Kollegan tapaamisesta täytyy mainita sen verran, että totesin jossain kohtaa, että harmi, kun minulla ei vielä ole ammattia ja kollega vähän hämmentyneenä vastasi, että “onhan sulla”. Seksityö oli alunperin tarkoitettu ohimeneväksi vaiheeksi, mikä täysin vahingossa tuli (isoksi) osaksi omaa identiteettiäni. Olen vuosien mittaan kokeillut saattaa ensin AMK-opintoja loppuun ja nyt myöhemmin opiskella avoimen yliopiston kursseja, jotta voisin hakea avoimen väylän kautta. Vuosi vuodelta se on ollut enemmän pakkopullaa ja tuntuu pahalta ottaa aikaa pois jostain, joka maksaa laskut paremmin kuin opintotuki. Nuorena kotona on hoettu niin vahvasti sitä, että työ pitää hakea koulutuksen kautta, että koko viiden vuoden urani aikana en ole kyennyt ajattelemaan, että tämä on nyt sitä, mitä teen tosissani. Ja entä jos palaisin opiskelemaan täysipäiväisesti tai valmistuisinkin? Heittäisinkö todella kaiken hukkaan vain siksi, koska “näin se pitää mennä”? Ja nyt en edes aloita Suomen työttömyystilastoista. Ymmärrän, että se koulusta saatu paperi ei takaa sataprosenttisesti ruusuista tulevaisuutta. Silti jopa Puolaan muuttoa miettiessäni surin, että en pysty hakemaan kansalaisuutta (kolme vuotta asumista), koska kyllähän minä palaan Suomeen aikaisemmin opiskelemaan. Elän jatkuvassa “sitten kun mitä jos”-tilanteessa ja mitä enemmän sitä mietin, sitä pahemmalta minusta tuntui.

Siispä nyt se on virallista siinä mielessä, että olen saanut rauhan itseni kanssa. Minä olen seksityöntekijä nyt ja varmaan ainakin 5-10 vuotta ja sitten mietin, haluanko vaihtelun vuoksi tehdä jotain muutakin. Tämä työ tekee minut onnelliseksi ja toivotan sen elämääni entistäkin avoimin sylin. Kaikki kääntyy vielä hyväksi, uskon niin. (Ovathan asiat ihan hyvin nytkin!)

Matkalaukku on viime aikoina ollut taas vähän turhan täynnä ja on pakko aloittaa taas karsinta. Suurimmat “ylimääräiset” tavarat siellä liittyvät illallistreffeihin, koska olen kantanut mukanani käsilaukkua ja pikkukenkiä sitä varten, että pitäisi näyttäytyä kioskin ulkopuolella, mutta kaikki pidemmät illanistujaiset on loppupeleissä varattu niin hyvissä ajoin, että olen kotona saanut aina päättää ihan rauhassa mitä otan mukaan. Kolme isointa tilaavievää asiaa ovat pyyhkeet, BDSM-kassi ja kondomit/liukkarit (koska ne tulevat isommissa laatikoissa). Laukun pakkaaminen ja läpikäyminen on yksi rauhoittavista rutiineista, jota rakastan ja siellä kuuluukin olla jotain pientä ja kivaa, kuten mukavantuoksuinen vartalorasva tai pieni vihko ohimeneville ajatuksille. Karsintaa on kuitenkin pakko tehdä…

Nyt pieni tauko keikkailussa, kun käyn sanomassa hei sukulaisilleni Pohjois-Pohjanmaalla ja sen jälkeen lähden kohti pohjoista, jossa tiedossa Oulu ja Kajaani. Loput kaupungit ovat sitten itäakselilla.

Toisilla sivuilla keikkakalenterin (mitä nyt sensuurilta pystyy) vastaanotto on ollut todella hyvää, mutta koska siellä ei voi asioista puhua ihan näin suoraan niin kysyttiin, että voisinko tänne saitillekin kirjoitella. No mielellänihän minä