Viihde ja kevennykset > Kaatopaikka

Annin hölinät

<< < (8/10) > >>

velihopea:

--- Lainaus käyttäjältä: AnniAuringonkukka - Helmikuu 18, 2025, 10:20:35 ---
--- Lainaus käyttäjältä: velihopea - Helmikuu 18, 2025, 00:03:27 ---Oikein ja tyylillä, asiakasta kunnioittaen hoidettuna hupakon ammatti onkin kelpo palveluammatti. Siksikin hupakon homma lienee maailman vanhin ammatti, että miesten psykohistoriassa on aina ollut tarvetta tällaisille palveluille. Mies kun yleensä avautuu myös henkisesti pildeä saatuaan 😉

--- Lainaus päättyy ---
Antiikin temppelihuorilla vois sanoa olleen laajempana tehtävänä niinsanotusti nussia sota pois miehistä.

--- Lainaus päättyy ---

Repupyssy jumissa, mutta repesin tälle 😂 Noinhan se on varmasti ollut.


--- Lainaus ---En näe kauhean erilaisena rooliani hupakkona tai edes siviilissä nykyaikanakaan. Jokainen ihminen kun kantaa sisällään lukemattomia taisteluita, joista muut eivät tiedä mitään. Seksi, läheisyys ja luottamukselliset keskustelut ovat yksiä parhaita tapoja saada toisistamme voimaa jatkaa. Ne myös muistuttavat sotaa paljon isommasta voimasta ❤️

--- Lainaus päättyy ---

Tässä olet aivan oikeassa.

AnniAuringonkukka:
UUDEHKON HUPAKON KOKEMUKSIA, osa 3

Näköjään mulla on tapana muutaman kuukauden välein reflektoida kuluneita kuukausia. Horoiluni aloittamisesta alkaa olla nyt 9kk takana ja tämä tuntui hyvältä hetkeltä tuutata kaatopaikalle sisältöä.

Nyt hommani ei tunnu enää kokeilulta vaan oikealta työltä, johon olen sitoutunut. Kuten elämässä muutenkaan, kukaan ei tosin tiedä, että kuinka pitkäksi aikaa. Tästä voi muodostua vuosikymmenten ura tai tämä kaikki voi olla ohi jo parin kuukauden päästä. Viimeiset vuodet ovat näyttäneet niin maailmanpoliittisesti kuin henkilökohtaisella tasolla, että aivan kaikki voi muuttua silmänräpäyksessä, joten horoiluunkiin suhtaudun kuin mihin tahansa: kuunnellen sisäistä ääntäni ja ollen valmis menemään sinne, minne se mut käskeekin.

Toivon kuitenkin, että tämä jatkuu vielä pitkään, sillä taloudellisen hyvinvoinnin lisäksi en ole koskaan kokenut työssäni tai missään tekemisessä yhtä paljon onnistumisen kokemuksia kuin tässä. Kuulen säännöllisesti ja joinain viikkoina joka ikinen päivä todella kauniita ja koskettavia sanoja ja näen joskus konkreettisesti, miten olen ollut juuri oikea ihminen oikeassa paikassa jollekulle. Seksiyrittäjyys on kohentanut ja vakauttanut mun elämääni lukuisilla eri tavoilla, vaikka tämä ei mikään helppo polku kuljettavaksi olekaan. En ole koskaan siivonnut yhtä säännöllisesti kuin nyt :D Tapaan mielenkiintoisia, hyvin erilaisia ihmisiä niin kollegoista kuin asiakkaista joista useimman kanssa ei oltais voitu tavata missään muussa yhteydessä. Saan tutkia ihmisyyttä, yhteiskuntaa ja seksuaalisuutta tavoilla, joita harva saa.

Alkuhapuilu on ohi sekä oma tyyli ja tapa tehdä asioita alkaa löytyä. Tunnen selkeämmin mitä minulla on tarjottavana, vaikka tämäkin muuttuu jatkuvasti. Kerran erästä ihanaa tapaamista varten taisi tyylini kiteytyä: hellää ja pehmeää vähän mausteisemmalla twistillä.

Opin asiakkaiden ja vuorovaikutustemme kautta valtavasti. Saan selkeämpää kuvaa millaisia ihmisiä varten palveluni ovat ja millaisia varten ei. Kuten myös siviilielämässä, luotan täysin, että mun luokseni löytävät aina juuri ne ihmiset, joiden elämääni kuuluukin tupsahtaa. Omalla vastuullani on toki auttaa meitä löytämään toisemme eikä piilotella itseäni. Tiedän myös olevani suojeluksessa tavalla, että elämästäni myös poistuu ihmisiä joiden ei siinä enää kuulu olla. Tämä on välillä kivuliasta ja ihan perseestä, mutta sekin kuuluu asioiden luonnolliseen soljumiseen.

Nyt yhdeksän kuukauden kohdalla mulla on myös olo, että vaikka koko ajan onkin paljon uutta opittavaa, alkaa perusjutut olla hallussa niin, että voin alkaa kokeilla ja leikkiä paljon enemmän, konseptoida ja kehittää palveluitani.

En tee selviytymisseksityötä vaan olen ja pysyn alalla vapaaehtoisesti vaikka voisin olla monenlaisissa muissakin hommissa. Yhdessä kivan kassavirran lisäksi tämä tarkoittaa, että energiaa ja mielenkiintoa riittää myös kaikenlaiseen huvitteluun ja kokeiluihin, kuten tuo mun ja Annan working holiday Levillä (kokeilu oli onnistunut ja tulen tekemään tälläisia pidempiä hupi & työt -keikkoja jatkossakin). Olen onneksi säästynyt pahemmilta kaltoinkohteluilta ja ymmärtänyt verkostoitua hissukseen varsin pian aloittamisen jälkeen, mikä on ollut aivan korvaamatonta tällä alalla.

Olen Suomen kollegiaalisesta horokulttuurista erityisen kiitollinen. Juttelin vähän aika sitten erään toisessa Pohjoismaassa asuvan seksityöntekijän kanssa, joka kertoi ottaneensa yhteyttä toiseen kollegaan ihan vain tutustuakseen. Vastaukseksi oli tullut "Jos haluat jutella mulle, maksat ihan kuten kuka tahansa muukin". Olen niin onnellinen, että Suomessa meininki ei ole tämä. Uskon, että tämä toisia seksityöntekijöitä tukeva sekä myös tälläkin foorumilla tapahtuva keskusteleva kulttuuri palveluntarjoajien ja asiakkaiden välillä tulee pitkällä aikavälillä muuttamaan seksityön saralla maailmaa ja tekemään Suomesta vielä vahvemmin yhden parhaista paikoista elää horoille ja asiakkaille, vaikka paljon petrattavaa vielä lainsäädännössä ja käytännön tasolla onkin.

Ilo ja tasapaino

Horoilussakin teen nykyään samaa mitä siviilissä olen tehnyt aina burnout-kuopastani ja melkein hengen vievästä masennuksesta toipumisesta alkaen: haaveillut asioista estottomasti ja alkanut toteuttaa kaikenlaisia random toiveitani, aivan sama kuinka pöljiä tai "epäloogisia" ne ovatkaan. Tie kuopasta pois ja uudestisyntymä tapahtuu omaa autoaan iloaan ja luovuuttaan seuraamalla. Kaikenlainen kuolema ja sairastelu lähipiirissänikin muistutti, että elämä saattaa olla ohi noin vain, ja en halua katua vanhana että muumioin itseni muuten kuin pervoilumielessä vielä ollessani elossa.

Kun eräänä päivänä Levillä avasin jääkaapin ja sanoin ääneen "Jaahas, mitäs me tänään mun tisseiltä syötäisiin?" tiesin, että nää on juuri sellaisia hetkiä joita tulen kiikkustuolissa muistelemaan lämmöllä. Tosin toivon, etten kiikkustuolissakaan ihan kauheasti vietä vanhanakaan aikaa vaan elän kivaa, aktiivista ja mielekästä elämää silloinkin.

Selväksi on tullut, että ainakin tällä hetkellä mun nomadisieluni pitää keikkailusta ainakin niin kauan kuin siinäkin tahti on sopiva ja teen keikoilla muutakin kuin vain poteroidun johonkin luukkuun panemaan päiväkausiksi. Siitä tulen aivan mökkihöperöksi. Raha on tärkeää mutta se on vain rahaa. Oma johtotähteni tässä työssä on edelleen TASAPAINO. Pitkän tähtäimen hyvinvointi materiaalisen lisäksi myös energisesti, ja myös ihanien hetkien eläminen duunissani niin kotona kuin tien päällä. Flow-tilan kokeminen ja leikkiminen niin usein, kuin mahdollista.

Tiedän, että viime aikoina on jokin uusi vaih(d)e mennyt päälle, koska koen tälläisia flow-tilan tapaamisia asiakkaiden kanssa entistä enemmän. Olen niissä läsnä luovemmin, nautin niistä syvemmin ja aika vain katoaa johonkin tavalla, jota en osaa selittää.

Yksi uusia asia, jota olen alkanut tehdä enemmän on intuitiiviset riskinotot tapaamisilla. Asiakkaan sanoitetut toiveet ja yhdessä neuvotellut asiat ovat tietenkin kaikkein tärkein suuntaviitta sekä luovat tapaamisen rungon. Mutta joskus uskon näkeväni jotain, mitä vain toinen ihminen voi nähdä. Jokin asiakkaassa kuiskailee mulle. Silloin tunnustelen hänen energiaansa ja mitä se tuntuu kaipaavan ja tarjoan näitä asioita. Näissäkin on kyseessä tasapainon luominen ja jonkun puuttuvan tuominen yhtälöön. Tätäkään en olisi voinut tehdä aivan urani alkuvaiheessa, vaan tämä on selkeästi taito joka karttuu kokemuksen myötä.

Jos vaikkapa saan vainun, että asiakas on elämässään hyvin tylsistynyt, janoaa uusia kokemuksia tai on hieman kaavoissaan jumissa, silloin tarjoan hänelle vähän sähäkkäämpää menoa tai kevyesti kiusoittelemalla herättelen hänessä esiin jotain nukkuvaa. Tai jos tiedän hänen pitävän jostain tietystä asiasta, toteutan sitä leikkien uusilla tavoilla. Esimerkiksi eräs luonani vieraillut nauttii nännien nipistelystä. Viimeksi hänet nähdessäni tartuin jo alkutoimien jälkeen sanattomasti hänen nänneihinsä ja kuljetin hänet niistä repien suihkuun ja suihkusta makkariin. Hän oli aivan kikseissä tästä.

Jos taas luonani on hyvin kokematon, herkkä ihminen tai joku josta aistin tai tiedän hänen käyvän läpi vaikkapa akuuttia suruprosessia, sähäkkyys tai mikään kinkympi (ainakin liian nopeasti ja ilman lupaa) olisi epäsopivaa ja saattaisi olla hänelle liikaa, lamauttaa hänet ja hänen hermostonsa. Silloin perusjutut ja hitaampi läheisyys tuovat parhaan tasapainon ja ovat hänelle hyväksi.

Jos taas itselleni on ilmiselvää, että asiakas on helvetin kuormittunut ja vaikuttaa ihmiseltä, joka antaa arkielämässään paljon muille ja kenties tukahduttaa tarpeitaan muiden hyväksi, hellin ja lellin häntä huomaavaisuudella parhaani mukaan, vielä perusmenoanikin syvemmin. Kannattelen häntä pehmeydessäni hetken, jotta hän jaksaa taas kannatella mitä ikinä hänen harteillaan onkaan.

Mokailu

Vaikka intuitio kehittyykin, teen silti mokia aivan saatanasti ja koko ajan. Näiden suhteen osaan onneksi olla nykyään varsin armollinen. Mestari on ihminen, joka on tehnyt kaikki mahdolliset kämmit ja oppii niistä, ilman tarpeetonta itsensä nöyryyttämistä. Antaa vaikka jonkun hehkeän dominan hoitaa se nöyryyttäminen!

Tässä joitain helmiä:

- Unohdin kerran outcallilla kortsut. Asiakkaallakaan ei niitä ollut, joten ei muuta kuin kesäyössä skuutti alle ja nappi laudassa takaisin majapaikkaani ne hakemaan. Asiakkaalle annoin runsaasti ilmaista lisäaikaa korvauksena.

- Jätin vahingossa keikka-asuntoon kirjan nimeltä Sex Work & Money: Thriving in Sex Work. Ei siinä mitään, kuka tahansa nyt saattaisi lukea seksityöstä. Mutta tämän lisäksi unohdin sen viereen myös stayup-sukat, niin että majoittajalle ei varmasti jäänyt epäselväksi mitä mun vierailuni aikana oltiin puuhattu. Onneksi kyseessä ei ollut mikään kollegoiden yleisesti käyttämä kämppä vaan huoneisto, jonka olin aika randomisti löytänyt. Vaikka majoittaja ei nillittänytkään mitään vaan postitti nuo tavarat ihan chillisti, tuskin silti enää siihen kämppään palaan.

- Teen niin paljon pusuttelu-GFE:tä, että kerran suutelin autopilotilla asiakasta joka ei suutelemista halunnut. Olin kauhuissani ja pyysin häneltä varmaan kymmenen kertaa anteeksi. Kaikenlaiset suostumuksen loukkaamiset ovat muutenkin oma painajaiseni. Hän otti asian hyvin ja palasi tämän jälkeen vielä useamminkin kerran asiakkaakseni joten ilmeisesti sain anteeksi. Mutta tuokin oli hyvä muistutus, että tahti on hyvä pitää tarpeeksi hitaana ja nollata tarpeeksi asiakkaiden välissä niin, että en mene minkäänlaiseen automaattiohjaukseen tekemisissäni.

Oho, ups, Siperia opettaa ja eteenpäin mennään.

Kulunut syksy ja talvi ovat olleet veikeää aikaa. Toivottavasti yhtä mukava ja vielä hauskempi meno jatkuu. Seuraavilta kuukausilta toivon vielä useampaan mukavaan kollegaan tutustumista, lisää huikeita muistoja, ammattitaitoni syvenemistä sekä sopivaa määrää antoisia asiakaskohtaamisia.

AnnaB:
Kiitos Anni ihanasta kirjoituksesta! Tunnistan monesta kohdasta itseänikin, ja oli mahtavaa lukea noita ajatuksia sanoitettuna auki.

Kyllä sä oot aika kova mimmi. Silleen pehmeällä tavalla kuten JuliaK joskus sanoi. Ihan best  :inlove:.

Granado:
^^Olipa hieno kirjoitus AnniAuringonkukalta. Taas kerran. Jäin miettimään. AnniAuringonkukka kirjoitti: "Mestari on ihminen, joka on tehnyt kaikki mahdolliset kämmit ja oppii niistä, ilman tarpeetonta itsensä nöyryyttämistä". Tämä on viisaasti sanottu. Minulla oli muutama vuosi sitten ajanjakso, jolloin mietiskelin elämässäni tekemiäni virheitä ja synkistelin yksikseni. En ole ollut oikein hyvä kumppani parisuhteissa. Yksi avioliitto ja kaksi kihlausta on takana. Nuorempana mulkku tahtoi viedä miestä. Syytin katkerasti 17 vuotta kestäneen avioliittoni kariutumisesta itseäni. Harmittelin, että rikoin lapsilta kodin ja aiheutin tarpeetonta surua vaimolleni, jota vieläkin suuresti arvostan. Jotenkin en pystynyt näkemään, että parisuhdekriisi on paljon monimutkaisempi asia ja aina kahden kauppa. Minusta tuntui, että olen varmasti pilluuttanut itsekkäillä toilailuillani monien minulle rakkaiden ihmisten elämää.

Piti sitten alkaa purkamaan näitä asioita. Kirjoitin entiselle vaimolleni kirjeen missä kerroin näistä ajatuksistani. Hän vastasi, että itseni ruoskiminen on ihan turhaa, ja hän on saanut kokea kanssani elämäni hienoimmat asiat. Hän kiitti minua yhteisistä lapsista ja siitä että olen ollut hyvä isä. Hän kirjoitti että ei ole koskaan tavannut yhtä nastaa tyyppiä kuin minä, ja ihmistä joka tietää niin paljon asioista ja on vielä hauskakin. Lopulta hän sanoi, että vaikka olisin ollut kuinka hyvä mies enkä olisi juossut vieraissa, niin hän olisi varmasti ottanut jossakin vaiheessa eron. Viimeistään siinä vaiheessa kun lapset olivat jo aikuisia. Koska olisi kuitenkin halunnut kokea vielä jotain muunkinlaista elämää. Ja hän kertoi olevansa ihan onnellinen uuden aviomiehensä kanssa.

Tämä kyllä helpotti oloani suuresti. Mutta vielä oli lasten kanssa keskusteltava asiasta. Se oli kyllä vaikeaa, enkä oikein keksinyt mitenkä asian esittäisin. Minulla ei riittänyt rohkeus istua pöydän ääreen, katsoa suoraan silmiin ja puhua. Mökillä sitten avauduin. Pilkoin puita ja puhuin. En voinut olla paikallani. Vanhempi tyttäreni kuunteli aikansa, käski minun lopettaa puiden pilkkominen, halasi ja sanoi että olen ollut maailman paras isä. Sama toistui nuoremman tyttäreni kanssa. Jigitettiin ahvenia. Minä kelasin ja heitin ja kelasin ja puhuin. Tyttäreni kuunteli aikansa ja sanoi, että minun ei kannattanut pienistä murehtia, koska olen kuulemma ollut ja olen maailman paras isä.

Tämän jälkeen minun oli helppo antaa sitten lopultakin myös itselleni anteeksi. Viime lokakuussa Oulussa oli kirjamessut. Yksi paikalla olleista kirjailijoista oli Heikki Silvennoinen, joka esitteli elämäkertateostansa Nousut ja Laskut. Myyntipisteessä ostin kirjan Heikki Silvennoiselta ja sain siihen kauniin omistuskirjoituksenkin. Kotona sitten lueskelin kirjaa. Heikki Silvennoisenkin elämä oli ollut melkoista sekoilua naisjuttujen kanssa, ja Heikki oli kovasti myöhemmin syytellyt itseään ja katunut toisille ihmisille aiheuttamaansa tuskaa ja pahaa mieltä. Sen Via Dolorosansa jälkeen Heikki oli kuitenkin päättänyt antaa itsellensä anteeksi, koska kaikki muutkin asianosaiset olivat niin jo tehneet. Viisaita sanoja. Nyt täytyy kyllä ottaa yksi cafe calcvados Heikin muiston kunniaksi   :).

   

AnniAuringonkukka:
Kiitos Anna ja Granado 💋

Oman pään sisällä asuu yleensä kaikilla se kaikkein pahin sadisti. Se, joka tuntee sinut niiiiiin intiimisti ja pitkältä ajalta. Joka osaa kaivella juuri heikoimmalla hetkelläsi ne kaikkein purevimmat pilkat, ja kaivella muisteltavaksi kaiken, joilla itseään satuttaa, oikein mittatilaustyönä.

Sille kyllä voi sanoa välillä että nyt turpa kiinni.

Tai kuten Granado nuo sinunkin tarinat osoittaa, aika usein muiden ihmisten armon kautta oppii sitä itsekin  :kiss: Ja myös sitä ymmärrystä omaa sisäistä kiduttajaansa kohtaan. Sekin kun yrittää kriittisyydellään vaan jollain kieroutuneella tavalla suojella meitä pettymyksiltä... ja myös aidolta vastuulta elämästään.

Kun ruoskii itseään koko ajan, ei oikeasti tarvi tehdä mitään aitoja muutoksia kun on koko ajan ihan poikki ja itsesäälinen 😉 Saa pysyä romahtaneena eikä tarvitse käydä läpi energiaa vaativaa transformaatiota, joka ironista kyllä usein johtaa parempaan elämään.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu