Läheisyys ja seksi nimenomaan ovat ihmisen perustarpeita. Eivät ole ihan suoraan rinnastettavia ruokaan ja syömiseen. Ilman ruokaa ihminen ei pärjää. Ihminen pärjää ilman läheisyyttä ja seksiä. Vai pärjääkö sittenkään?
Nälkään voi kuolla. Läheisyyden puutteeseen ja seksittömyyteenkin voi kuolla, tai ainakin melkein. Jos mies jää pariutumisen osalta kokonaan markkinasegmentin ulkopuolelle, niin se on merkittävä elämänlaatua heikentävä asia. Varsinkin, jos asia on miehelle vastentahtoinen. Aseksuaaleja on tyyliin prosentti ihmisistä, joten unohdetaan seksittömyyden vapaavalintaisuus nyt tällä kertaa. Metsotkin alkavat hyökkäilemään ohikulkevien ihmisten kimppuun metsäpoluilla, jos eivät löydä parittelukumppania.
Jos yhdenkään miehen ei tarvitsisi poistua koskaan baarista ilman naisseuralaista, niin kukaan ei saisi koskaan turpaansa baarien ulkopuolella sulkemisajan jälkeen.
Seksuaalisuuden jonkunlainen toteuttaminen on mun mielestä perustarve, mutta se ei aina tarkoita seksiä tai yhdyntää. Läheisyyttäkin voi olla ilman seksiä, esim yhden ihmisen tarpeisiin hyvin siinä avoimessa suhteessa, jossa toinen saa enemmän seksiä, mutta ei välttämättä sen enempää läheisyyttä.
Metsojen hyökkäilyn mainitseminen oli hämmentävä kommentti, ikäänkuin mentäisiin siihen iänikuiseen väitteeseen, että naiset ois miehille velkaa sen, että ne antaa pillua, jotta mies ei kuole seksittömyyteen tai turvaudu väkivaltaan.
Jos palaa aiheeseen, avoin suhde ei missään nimessä sovi kaikille, mutta uskon, että jokaisen elämää rikastuttaa pohtia asiaa. Ne syyt, miksi haluaa pitää suhteen monogaamisena on tärkeitä tiedostaa, jotta päätöstä ei tee odotusten mukaan. Kun itse on monogaamisessa suhteessa pitkälti alle kolmekymppisenä elänyt vuosien seksittömän kauden, joutuu väkisin miettimään omaa vastuuta onnellisuudestaan, parisuhdeodotuksia ja sitä, miten seksuaalisuuttaan voi toteuttaa jos ei ole halukasta kumppania, rahaa ostaa seksityöntekijän palveluita tai lupaa "käydä vieraissa".