Viihde ja kevennykset > Kaatopaikka

Pariisin olympialaiset 2024 Höpinät

<< < (11/14) > >>

Granado:
Mexico Cityn olympialaissa 1968 Pekka Vasala jäi 1500 metrin juoksun alkuerässään viimeiseksi. Hänen lopullinen sijoituksensa oli 41. Olin vielä niin pieni kolli vuonna 1968, että en muista niistä kisoista mitään. Mutta vuoden 1972 Munchenin kisat seurasin jo tarkasti. Mexico Cityn olympialaiset eivät olleet Pekka Vasalalle mikään unelmien täyttymys, eikä hänelle riittänyt se pelkkä olympiatunnelmasta nauttiminen. Pekka Vasala ei ollut matkustanut Keski-Amerikkaan asti minkään olympiatunnelmasta fiilistelyn ja eksoottisen chillailun takia. Pekka Vasalaa vitutti. Ja rankasti. Vitutti ihan helvetisti. Mutta kuten Väinö Linna Pohjantähdessä kirjoitti: "Pettymyksilleen sitä ihminen maailmaansa rakentaa". Pekka Vasala päätti, että Munchenissä hän on olympiavoittaja. En tiedä, että oliko Pekka Vasala mikään kovinkaan lahjakas maileri, mutta hän harjoitteli ihan perkeleesti. Suomessa ei sellaista oltu aiemmin nähty. Muistan kuinka urheiluruudussa näytettiin kuinka Vasala juoksi sorakuopalla vetoja ylös rinnettä. Hiekka valui vastaan ja viimeiset metrit mies konttasi ylös. Ja oksensi. Ja kohta sama ralli uudestaan. Vasala haki sellaista äärimmäistä kipukynnyksen sietoa.

Munchenissä 1500 metrin finaalissa Kenian Kipchoge Keino aloitti loppukirinsä jo 800 metriä ennen maalia ja Vasala oli ainut joka kykeni seuraamaan. Loppusuoralla Vasala paineli Keinon ohi olympiavoittoon. Uuden-Seelannin Rod Dixon oli kolmas (Montrealissa 1976 Viren kukisti Dixonin 5000 metrillä loppukirissä). Ennen Munchenin olympialaisia Vasala juoksi Suomi-Ruotsi maaottelussa 800 metrillä uuden Euroopan ennätyksen ajalla 144,5. Se ei jäänyt kuin 0,2 sekuntia maailmanennätyksestä. Vasala ei pitkään harkittuaan osallistunut Munchenissä 800 metrin kilpailuun, koska hän halusi voittaa 1500 metriä eikä halunnut vaarantaa sitä. Lätsä päässä juossut jenkki Dave Wottle sai helpon olympiakullan 800 metrillä. 1500 metrillä Wottle karsiutui välierissä.

Syksyllä 1972 Vasalan pahasti huhtikuussa loukkaantunut jalka leikattiin. Vasala oli koko kesän 1972 juossut kovissa kivuissa kortisonin voimalla. Repeytynyt jänne vaati useita leikkauksia eikä Vasala kyennyt urheilemaan koko seuraavana vuonna 1973. Parannuttuaan Vasala aloitti kuitenkin harjoittelun tähtäimessään vuoden 1974 Rooman EM-kisat. Kunto Roomassa ei kuitenkaan ollut kovin hyvä, ja Vasala pääsi viimeisenä miehenä välieristä finaaliin jossa hän taisteli itsensä kuudenneksi. Vasalaa ei enää kiinnostanut itsensä rääkkääminen ja hän keskittyi työelämään, missä menestyi vaativissa tehtävissä erittäin hyvin. Vasala oli jo saanut urheilusta kaiken tavoittelemansa eli sen 1500 metrin juoksun olympiavoiton.

Kun olen katsonut näitä suomalaisten umpisurkeita suorituksia ja märisemistä tv-haastatteluissa, niin olen miettinyt että tuleekohan Suomesta enää koskaan Pekka Vasalan kaltaista urheilijaa. Urheilijaa joka ei inise ja  märise, vaan tekee tinkimättömän työn ja voittaa sen tavoittelemansa olympiakullan. Ja ei tee itsestään mitään suurta numeroa, vaan poistuu tyylikkäästi näyttämöltä ilman mitään sen kummempaa tragediaa.

joey_t:
Hieno kirjoitus Pekka Vasalasta. Pekka Vasala ansaitsee hienon kirjoituksen. Onhan hän olympiavoittaja. Vasala oli tietysti aikanaan arvostettu juoksija mutta arvostusta hieman söi se että Suomella oli tuolloin muitakin hyviä yleisurheilijoita, etenkin kestävyysjuoksijoita, Vasalan matkat olivat hieman lyhempiä ja niitä kaiketi kutsutaan keskipitkiksi matkoiksi tms.

Vasalan aikana ei ollut yleisurheilussa MM-kisoja, oli olympiakisat ja EM-kisat. Juoksijoista olympiavoittoon ylsi Vasalan ohella vain Lasse Viren mutta arvokisamitalisteja olikin sitten 1970-luvulla useampiakin. En minä mitään tarkkoja yksityiskohtia Vasalan urasta muista mutta noihin aikoihin kun Vasala ja Viren olivat kovia, ei ollut mitenkään itsestäänselvää että voittivat kansallisissa kisoissa kaikki muut suomalaiset. Meillä oli juoksuissa tasoa, eipä silti, koko maajoukkueemme oli muutenkin aika tasokas.

1970-luvulla olin pikkuinen poika mutta koska isäni seuraili urheilua niin seurailin siinä mukana. Tuolloin ei ollut mitään Timanttiliigaa tms mutta sen sijaan eri maajoukkueet kohtailivat toisiaan maaotteluissa. Nykyisinhän on enää Suomi-Ruotsi vuosittain, ei mitään muuta. Mutta tuolloin, 1970-luvulla Suomi oli muissakin maaotteluissa, vastassa oli sen ajan eurooppalaisia maita kuten Neuvostoliitto, DDR, Länsi-Saksa, Puola, Italia, Iso Britannia. Pitäisi etsiä jostakin tilastoja noista maaotteluista mutta mulla on sellainen muistikuva että voitimme Neuvostoliiton ainakin kerran. Ja aika tasaisia matseja oli noiden muidenkin kanssa.

Norja menestyy yleisurheilussa hienosti ja tämä tuo mieleen mahdollisuuden että noin periaatteessa Suomikin voisi. Ehkäpä paras mahdollisuutemme olisi saada maajoukkueeseen joku Armand Duplantisin kaltainen tyyppi joka edustaa Ruotsia vaikka ruotsalaisuutta hänessä on hyvin vähän ja ainakaan ei ole mikään ruotsalaisen yleisurheilukoulukunnan tuote.

MariaEnkeli:
Hittovie mikä taso keihäässä!

Kapula:

--- Lainaus käyttäjältä: MariaEnkeli - Elokuu 08, 2024, 22:11:09 ---Hittovie mikä taso keihäässä!

--- Lainaus päättyy ---
Siellä ZeleznYkin katseli yleisössä, että joko olisi aika luovuttaa viitta. Mutta monta metriä vielä jäi maailmanennätykseen.

FortySexN2:
Sorry huono ranskankieli, mutta jotenkin vituttaa noi haastattelut. Wilmalta kysyi eilen, että mikä vielä itkettää ja Helanderilta nyt että turhauttaako. Olispa Seppo Räty vielä kehissä niin sillä olisi oikeat vastaukset noihin.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu