Tampereen kiroukseni näyttää olevan murtumassa. Tällä kertaa tuli vain yksi hupivaraus (eli ajan varannut jätti aamulla ajan vahvistamatta) ja yksi todellinen häirikkö koetteli hermoja, mutta ei ohareita tai muuta samanlaista sekoilua kuin viime reissuilla.
Paikalle päässeet asiakkaat oli todella jees, tapasin uusia kivoja kollegoita ja törmäsin kadulla sattumalta vielä kahteen ystävääni. Kiitos, Nääsville! Tänne on nyt helpompi tulla takaisinkin.
Tampereelle voi aina tulla ja täältä voi myös lähteä, mutta kun on kerran käynyt Tampereella tulee pakottava tarve palata.🔥
Se tunne kietoutuu sinuun kuin huivi kaulaan pimeimpinä syysiltoina, tai kuin käsiraudat ranteisiin siwa ryöstön jälkeen.

Siinä on kaipuuta, tunnetta ja melankoliaa.


