[Granado]

Tutustuin tänä talvena ensimmäisen kerran siihen peloteltuun espanjalaiseen byrokratiaan. No onneksi ainakin tämä ensimmäinen kokemus kyllä oli hyvin miellyttävä. Espanjassahan, ja kaikkialla EU:n alueella, EU-kansalainen saa oleskella ja lomailla kolme kuukautta ilman mitään ilmoitusta viranomaisille. Kolmen kuukauden jälkeen Espanjassa pitää hakea viranomaisilta residencia eli oleskelulupa. Kävin helmikuussa Malagan poliisilaitoksella hakemassa residencian eli oleskeluluvan, ja voin nyt asua Espanjassa vaikka vuodet ympäri. Hieman häpeillen täytyy myöntää, että viime vuonna tuli asuttua neljä kuukautta, enkä hakenut sitä residenciaa. Mutta se siitä. Espanjassa digitalisaatio ei ole edennyt niin pitkälle kuin Suomessa, jossa suunnilleen kaikki viranomaisasiat voi hoitaa kätevästi kotona tietokoneella. Keräsin ne residenciaan tarvittavat todistukset, täytin hakemuksen ja varasin ajan Malagan poliisilaitokselta. Virkailija oli kovin ystävällinen ja asiat etenivät jouhevasti. Esitin passin, todistukset työeläkkeestä ja säästämästäni yksilöllisestä eläkevakuutuksesta, todistuksen siitä että asun velipojan omistamassa asunnossa, Kelan eurooppalaisen sairaanhotokortin ja yksityisen sairasvakuutukseni ja täyttämäni hakemuksen. Virkailija toivotti minut tervetulleeksi Malagan asukkaaksi ja toivoi että viihdyn hyvin Andalusiassa. Juteltiin ja hän kehui espanjan kielen taitoani. Se tuntui kyllä mukavalta. Muutenkin osasin esittää asiat ihan itse ja "tulkkina" mukana olleen velipojan tarvitsi auttaa vain parissa hankalammassa paikassa. Viiden vuoden päästä voin sitten hakea residente permanente statusta  .

Olen alkanut viihtymään Andalusiassa päivä päivältä paremmin. Tarkoituksena on asua tulevaisuudessa noin kahdeksan kuukautta vuodesta Espanjassa ja neljä kesäistä kuukautta Suomessa. Ja joulunajan haluan viettää ehdottomasti Suomessa. Yhteinen perinteinen joulu lasten ja lastenlasten kanssa on minulle hyvin tärkeä. Velipojan kanssa nuo protokollat sopivat yllättävän hyvin yhteen. Viihdymme kyllä hyvin yhdessäkin ja käymme usein yhdessä ravintolassa illallisella ja jazzklubilla kuuntelemassa vanhaa jazzia ja rhythm bluesia, mutta meillä on myös paljon omaa elämää ja ihan omat ystävät. Minulla on ystävät Fuengirolassa ja velipoika ei siellä erityisemmin viihdy. Velipoika on enempi sellainen yliopistomies, kasvibiologian tohtori jota mölkyn pelaaminen ja työväenhenkinen viinanjuonti ei juuri sytytä. Myöskään näistä omista seikkailuistani Malagan kaupallisen seksin skenessä en viitsi hänelle mitään jutella. Olen saanut jotenkin sellaisen vaikutelman, että hän ei kuitenkaan sitä minun harrastustani oikein ymmärtäisi ja hyväksyisi. Enkä halua alkaa näistä asioista sen enempää kenellekään selittelemään.

Muuten on hienoa näin kypsemmällä iällä taas lähentyä toisiamme ihmisinä ja veljeksinä. Kun meillä on yhteiset kokemukset kodista, vanhemmista, lapsuudesta ja nuoruudesta, niin ei tarvitse turhemmin selitellä ja esittää mitään. Meillä on mukavia hetkiä monesti illallisen jälkeen, kun käymme kioskista ostamassa viinipullon ja menemme rannalle istumaan ja juomaan viiniä. Kuuntelemme yöllisen meren ääniä ja juttelemme. Velipojan avioliitto oli lapseton ja minun tyttäreni ja lapsenlapseni ovat hänelle hyvin tärkeitä. Oikeastaan nyt olen oppinut kuinka paljon hän arvostaa sitä, että hän on kuulunut aina perheeseen ja saanut kutsut viettämään yhteisiä jouluja ja muita juhlapyhiä, lasten ja lastenlasten syntymäpäiviä, ristiäisiä, rippijuhlia, ylioppilasjuhlia ja ammattiin valmistujaisia. Yksin on maailmassa hiljaista kulkea. Velipoika kertoi, että on testamentannut omaisuutensakin lapsilleni. Ja meidän yhteisen silmäterämme tyttärentyttäreni Adankaan ei tarvitse murehtia tulevien opiskelujensa rahoittamisesta. Velipoika on laittanut pankkiin hänelle sievoisen stipendin luovutettavaksi sitten tuoreelle ylioppilaalle. Ne ovat hienoja tekoja velipojalta ja tulevat suoraan sydämestä.

Velipoika on siitä espanjalaisesta byrokratiasta kertonut enempikin. Esim. asunnon ostoon liittyy Espanjassa paljon sellaisia kiemuroita, että kannattaa ehdottomasti käyttää suomalaisten asunnonvälittäjien palveluja, niin tulee sitten kaikki asiat ymmärrettyä oikein ja hoidettua pykälien mukaan. Espanjassa esim. asunnon hinnasta menee vielä noin 10 prosenttia erilaisia veroluonteisia maksuja asunnon hinnan päälle. Niihin kannattaa varautua ja hoitaa ne huolellisesti maaliin asti. En ole asiaan sen paremmin perehtynyt, mutta ilmeisesti valtio, aluehallinto ja kaupunki verottavat oman osansa kauppahinnasta. Asuntoa ostaessaan velipoika tutustui Aurinkorannikon suomalaisiin asunnonvälittäjiin ja ystävystyikin myöhemmin parin kanssa. He pitävät tiiviisti yhteyttä ja käyvät viikottain pelaamassa golfia. Minua ei ole vielä se golfkärpänen päässyt puraisemaan, vaikka olenkin pari kertaa ollut mukana kiertämässä kenttää. Kyllä minua golf vähän kiinnostaisikin ja olen huomannut että oppisin sitä kyllä pelaamaankin, mutta minulla on vähän sitä henkistä kynnystä ylittää se raja. Kun se golf on kuitenkin "vähän" sellaista yläluokkaista hommaa. En ole oikein varma, että sopiiko se kaltaiselleni työväenliikkeen miehelle. Mutta toisaalta olen minä nähnyt netistä filminpätkän, missä USA:n presidentti John F. Kennedy hädissään soittaa epäonnistuneen Sikojenlahden maihinnousun jälkeen Fidel Castrolle ja Che Guevaralle vangittujen sotilaiden kohtalosta, ja herrat vallankumoukselliset käskevät puhelimeen vastanneen sihteerin sanoa, että herrat Castro ja Che Guevara ovat parhaillaan pelaamassa golfia, niin että herra USA:n presidentti voi soittaa parin tunnin kuluttua uudelleen. Todellisuudessa Fidel ja Che istuskelevat rennosti samassa huoneessa sihteerin kanssa ja naureskelevat ja polttelevat pitkiä ja paksuja MonteCristoja sekä juovat kuubalaista sokeriruokoviinaa   

[Granado]

Yksi asia, minkä takia olen alkanut viihtyä niin hyvin Malagassa, on espanjalaisten päivittäinen elämänrytmi. Se on kuin tehty minua varten. On aamuihmisiä ja on iltaihmisiä, ja minä olen aivan toivoton iltaihminen. Silloin kun suuri osasta ihmisistä alkaa Suomessa  valmistautua yöpuulle, niin minä alan vasta olla parhaimmillani. Silloin, kun olin työelämässä, niin oman sisäisen kellon muuttaminen aamuherätyksiin oli kyllä aina pitkän kesäloman jälkeen yhtä kammottavaa. Vaikka minun ei tarvinnut mennä koululle kuin vasta kahdeksaksi tai yhdeksäksi, niin kyllä se aamuherääminen oli aina rasittavaa. No onneksi yleensä yksi työpäivä viikossa alkoi vasta noin klo yksitoista, niin sain nukkua niitä univelkoja pois. Espanjassahan eletään iltapainotteisesti. Ennen kahdeksaa illalla on aivan turha mennä ravintolaan syömään illallista, kun ravintolat availevat oviaan illallista varten vasta noin kahdeksalta. Illallista syödään pitkään ja hartaasti ja sen jälkeen vielä istuskellaan terasseilla ja baareissa juttelemassa tuttujen kanssa viinilasillisen tai kahvikupposen ääressä. Minä lähden sitten tietenkin vielä sen jälkeen usein pistäytymään bordellissa touhuamasa .

Aamuni alkavat rauhallisesti kun heräilen siinä yhdeksän maissa. Käyn suihkussa ja keitän Juhla Mokat ja syön juustosämpylän päällystettynä runsailla kasviksilla. Minulla ei ole aamulla juuri nälkä, koska edellisenä iltana olen syönyt tukevasti niin myöhään. Yleensä syön aamulla runsaasti hedelmiä. Se ravintosuositusten suosittama päivän hedelmä- ja vihanneskiintiö tulee täytettyä näin heti aamusta. En syö hedelmiä aamuisin minkään kiintiön vuoksi, vaan siksi että ne ovat Malagassa aivan älyttömän maukkaita ja laadukkaita. Appelsiinit, mandariinit, klemenetiinit, persikat, nektariinit, päärynät, avokadot, viinirypäleet...ovat niin hyviä kun ne on kypsinä poimittu puista ja pensaista, että en Suomessa ole koskaan mitään sellaisia saanut syötäväkseni. Syön parvekkeella hedelmiä ja luen netistä Kalevan, Hesarin ja iltapäivälehtiä, ja lähden sitten kaupungille tallailemaan. Pistäydyn välillä jossakin kahvilassa kahvikupposen äärellä ja lounasta syön sitten kun tulee nälkä joskus kahden maissa.

Kävin viime viikolla OYS:ssa keuhkotautien poliklinikalla astmani takia vuosittaisessa kontrollissa. Spirometriassa tehdään erilaisia puhalluskokeita, millä testataan keuhkojen toimintaa ja sitten on astmalääkärin vastaanotto. Verikokeissa olin käynyt jo aiemmin terveysasemalla. Lääkäri ihmetteli erinomaisia veriarvojani ja kyseli elämästäni Aurinkorannikolla. Kertoilin päivittäisestä elämästäni ja syömisistäni. Lääkärin mukaan minä noudatan sitä Välimeren ruokavaliota, mikä on tutkitusti todettu maailman terveellisimmäksi ruokavalioksi. Itse en mitään erityistä ruokavaliota noudata, vaan syön sitä mikä minulle maistuu ja mistä olen huomannut että minulle se sopii, ja mistä minulle tulee hyvä olo ja mistä minä nautin. Mutta on totta, että syön todella paljon kasviksia ja hedelmiä (koska ne ovat niin laadukkaita ja maukkaita), paljon kalaa ja muita meren eläviä ja vain vähän lihaa. Ja sekin liha on laadukasta. Usein herkulliseksi valmistettua kanaa ja broileria. Punaista lihaa syön vähän. En pelkästään siksi että tahdon torjua ilmastonmuutosta, vaan siksi että se ei minulle enää juuri maistu. Kovia rasvoja syön vähän, mutta paljon oliiviöljyä ja pähkinöitä. Prosessoituja leikkeitä ja makkaroita en enää juuri syö. Chorizoja joskus ja wilhelmejä grillataan Fuengirolassa, mutta ei joka Fuengirolan reissulla.

Myös maksa- ja munuaisarvoni olivat hyvät, vaikka ne minua vähän etukäteen jännittivätkin. Juon pari viinilasillista tai pari olutta lähes päivittäin. Mutta harvoin juuri sen enempää. Joskus otan taskumatistani napanterit espanjalaista Veterano Solera Reserva- brandya. En juo itseäni Malagassa koskaan humalaan asti, koska olen huomannut että humalassa olo ei ole espanjalaisten mielestä mitenkään suositeltavaa. Humalaista ihmistä oikeastaan paheksutaan ja säälitään. Hänellä arvellaan olevan suuria murheita ja vaikeuksia elämässään. Oikeastaan se aluksi hämmästytti minua. Minä olin tottunut Kanarialla ja Mallorcalla, että Espanjassa porukka on ympäripäissään koko ajan, mutta tarkemmin ajateltuna humalassa eivät ole sielläkään espanjalaiset, vaan turistit ja lähes aina juuri britit. Nuoriso Malagassa varmaan bilettää diskoissa ja yökerhoissa myös alkoholin tai niiden muiden "viihdekäyttölääkkeiden" voimalla, mutta niistä mestoista en tiedä, kun olen jo vähän liian vanha niihin rientoihin. Aluksi luulin, että espanjalaiset ovat baareissa ja kahviloissa kovastikin humaltuneena, koska keskustelun melutaso on niin voimakas, mutta olen oppinut että espanjalaiset ovat yhtä kovia ja äänekkäitä puhumaan ihan selvinpäinkin. Suomessahan ihmisten puheliaisuus, baarin älämölö ja desibelien määrä on suoraan verrannollinen veren promillemäärään.

Tammi- helmikuussa tuli käytyä runsaasti bordelleissa. Mutta en minä siitä mitään stressiä ottanut, vaan ajattelin että nyt sitten mennään näin. Suomen pitkän pimeän syksyn ja alkutalven jälkeen seksihalut vaan olivat niin kovat. Ehkä minä otin jotenkin takaisin sitä syksyn ja alkutalven selibaattia. Maaliskuun lopulla löysin sitten itselleni minulle mieluisan vakkarin ja bordellikäynnit vähenivät ja melkeinpä jäivät kokonaan pois. Ukrainalainen Ljuba resonoi jotenkin niin voimakkaasti sieluni pohjalla asuvan slaavilaisen melankolian ja surun kanssa. Viihdyn viehättävän Ljuban kanssa erinomaisesti ja tapaamme melkeinpä viikottain. Bordelleissa tapailin lähinnä vaan latinonaisia, ja vaikka seksi oli ihan hyvää, niin en saavuttanut minkäänlaista henkistä yhteyttä sihteerikköjen kanssa. Syynä on varmaankin ne suuret kulttuurierot ja kielikin. En löytänyt bordelleista yhtään sellaista sihteerikköä jonka kanssa  olisin halunnut viettää aikaa pitempäänkin. Ljuban kanssa on aivan toisenlaista. Viihdytään yhdessä ja käydään tapas-baareissa. Ljuba soittaa minulle ukrainalaista popmusiikkia, joka on aivan karmeaa eurohumppaa. Minä puolestani Tuomari Nurmiota, Ismo Alankoa, Röyhkää ja Eppu Normaalia, jotka ovat hänen mielestään aivan käsittämätöntä melua. Meillä Ljuban kanssa nuo prtokollaat sopivat hyvin yhteen. Keskustelu ja huumori on pelittää. Lisäksi meidän espanjankielen taitomme on suunnilleen yhtä hyvä. Petraamme kielitaitoa yhdessä puhumalla espanjaa. Jos toinen tekee ääntämisvirheen tai kielioppivirheen, niin toinen korjaa sen. Espanjalaisten kanssa minä aina vähän jännitän espanjan puhumista. Ljuban kanssa en. Syksyllä, kun marjat ja sienet on säilötty mökkikesä hyvästelty aion palata takasin Malagaan.