Tutustuin tänä talvena ensimmäisen kerran siihen peloteltuun espanjalaiseen byrokratiaan. No onneksi ainakin tämä ensimmäinen kokemus kyllä oli hyvin miellyttävä. Espanjassahan, ja kaikkialla EU:n alueella, EU-kansalainen saa oleskella ja lomailla kolme kuukautta ilman mitään ilmoitusta viranomaisille. Kolmen kuukauden jälkeen Espanjassa pitää hakea viranomaisilta residencia eli oleskelulupa. Kävin helmikuussa Malagan poliisilaitoksella hakemassa residencian eli oleskeluluvan, ja voin nyt asua Espanjassa vaikka vuodet ympäri. Hieman häpeillen täytyy myöntää, että viime vuonna tuli asuttua neljä kuukautta, enkä hakenut sitä residenciaa. Mutta se siitä. Espanjassa digitalisaatio ei ole edennyt niin pitkälle kuin Suomessa, jossa suunnilleen kaikki viranomaisasiat voi hoitaa kätevästi kotona tietokoneella. Keräsin ne residenciaan tarvittavat todistukset, täytin hakemuksen ja varasin ajan Malagan poliisilaitokselta. Virkailija oli kovin ystävällinen ja asiat etenivät jouhevasti. Esitin passin, todistukset työeläkkeestä ja säästämästäni yksilöllisestä eläkevakuutuksesta, todistuksen siitä että asun velipojan omistamassa asunnossa, Kelan eurooppalaisen sairaanhotokortin ja yksityisen sairasvakuutukseni ja täyttämäni hakemuksen. Virkailija toivotti minut tervetulleeksi Malagan asukkaaksi ja toivoi että viihdyn hyvin Andalusiassa. Juteltiin ja hän kehui espanjan kielen taitoani. Se tuntui kyllä mukavalta. Muutenkin osasin esittää asiat ihan itse ja "tulkkina" mukana olleen velipojan tarvitsi auttaa vain parissa hankalammassa paikassa. Viiden vuoden päästä voin sitten hakea residente permanente statusta 
.
Olen alkanut viihtymään Andalusiassa päivä päivältä paremmin. Tarkoituksena on asua tulevaisuudessa noin kahdeksan kuukautta vuodesta Espanjassa ja neljä kesäistä kuukautta Suomessa. Ja joulunajan haluan viettää ehdottomasti Suomessa. Yhteinen perinteinen joulu lasten ja lastenlasten kanssa on minulle hyvin tärkeä. Velipojan kanssa nuo protokollat sopivat yllättävän hyvin yhteen. Viihdymme kyllä hyvin yhdessäkin ja käymme usein yhdessä ravintolassa illallisella ja jazzklubilla kuuntelemassa vanhaa jazzia ja rhythm bluesia, mutta meillä on myös paljon omaa elämää ja ihan omat ystävät. Minulla on ystävät Fuengirolassa ja velipoika ei siellä erityisemmin viihdy. Velipoika on enempi sellainen yliopistomies, kasvibiologian tohtori jota mölkyn pelaaminen ja työväenhenkinen viinanjuonti ei juuri sytytä. Myöskään näistä omista seikkailuistani Malagan kaupallisen seksin skenessä en viitsi hänelle mitään jutella. Olen saanut jotenkin sellaisen vaikutelman, että hän ei kuitenkaan sitä minun harrastustani oikein ymmärtäisi ja hyväksyisi. Enkä halua alkaa näistä asioista sen enempää kenellekään selittelemään.
Muuten on hienoa näin kypsemmällä iällä taas lähentyä toisiamme ihmisinä ja veljeksinä. Kun meillä on yhteiset kokemukset kodista, vanhemmista, lapsuudesta ja nuoruudesta, niin ei tarvitse turhemmin selitellä ja esittää mitään. Meillä on mukavia hetkiä monesti illallisen jälkeen, kun käymme kioskista ostamassa viinipullon ja menemme rannalle istumaan ja juomaan viiniä. Kuuntelemme yöllisen meren ääniä ja juttelemme. Velipojan avioliitto oli lapseton ja minun tyttäreni ja lapsenlapseni ovat hänelle hyvin tärkeitä. Oikeastaan nyt olen oppinut kuinka paljon hän arvostaa sitä, että hän on kuulunut aina perheeseen ja saanut kutsut viettämään yhteisiä jouluja ja muita juhlapyhiä, lasten ja lastenlasten syntymäpäiviä, ristiäisiä, rippijuhlia, ylioppilasjuhlia ja ammattiin valmistujaisia. Yksin on maailmassa hiljaista kulkea. Velipoika kertoi, että on testamentannut omaisuutensakin lapsilleni. Ja meidän yhteisen silmäterämme tyttärentyttäreni Adankaan ei tarvitse murehtia tulevien opiskelujensa rahoittamisesta. Velipoika on laittanut pankkiin hänelle sievoisen stipendin luovutettavaksi sitten tuoreelle ylioppilaalle. Ne ovat hienoja tekoja velipojalta ja tulevat suoraan sydämestä.
Velipoika on siitä espanjalaisesta byrokratiasta kertonut enempikin. Esim. asunnon ostoon liittyy Espanjassa paljon sellaisia kiemuroita, että kannattaa ehdottomasti käyttää suomalaisten asunnonvälittäjien palveluja, niin tulee sitten kaikki asiat ymmärrettyä oikein ja hoidettua pykälien mukaan. Espanjassa esim. asunnon hinnasta menee vielä noin 10 prosenttia erilaisia veroluonteisia maksuja asunnon hinnan päälle. Niihin kannattaa varautua ja hoitaa ne huolellisesti maaliin asti. En ole asiaan sen paremmin perehtynyt, mutta ilmeisesti valtio, aluehallinto ja kaupunki verottavat oman osansa kauppahinnasta. Asuntoa ostaessaan velipoika tutustui Aurinkorannikon suomalaisiin asunnonvälittäjiin ja ystävystyikin myöhemmin parin kanssa. He pitävät tiiviisti yhteyttä ja käyvät viikottain pelaamassa golfia. Minua ei ole vielä se golfkärpänen päässyt puraisemaan, vaikka olenkin pari kertaa ollut mukana kiertämässä kenttää. Kyllä minua golf vähän kiinnostaisikin ja olen huomannut että oppisin sitä kyllä pelaamaankin, mutta minulla on vähän sitä henkistä kynnystä ylittää se raja. Kun se golf on kuitenkin "vähän" sellaista yläluokkaista hommaa. En ole oikein varma, että sopiiko se kaltaiselleni työväenliikkeen miehelle. Mutta toisaalta olen minä nähnyt netistä filminpätkän, missä USA:n presidentti John F. Kennedy hädissään soittaa epäonnistuneen Sikojenlahden maihinnousun jälkeen Fidel Castrolle ja Che Guevaralle vangittujen sotilaiden kohtalosta, ja herrat vallankumoukselliset käskevät puhelimeen vastanneen sihteerin sanoa, että herrat Castro ja Che Guevara ovat parhaillaan pelaamassa golfia, niin että herra USA:n presidentti voi soittaa parin tunnin kuluttua uudelleen. Todellisuudessa Fidel ja Che istuskelevat rennosti samassa huoneessa sihteerin kanssa ja naureskelevat ja polttelevat pitkiä ja paksuja MonteCristoja sekä juovat kuubalaista sokeriruokoviinaa
.Olen alkanut viihtymään Andalusiassa päivä päivältä paremmin. Tarkoituksena on asua tulevaisuudessa noin kahdeksan kuukautta vuodesta Espanjassa ja neljä kesäistä kuukautta Suomessa. Ja joulunajan haluan viettää ehdottomasti Suomessa. Yhteinen perinteinen joulu lasten ja lastenlasten kanssa on minulle hyvin tärkeä. Velipojan kanssa nuo protokollat sopivat yllättävän hyvin yhteen. Viihdymme kyllä hyvin yhdessäkin ja käymme usein yhdessä ravintolassa illallisella ja jazzklubilla kuuntelemassa vanhaa jazzia ja rhythm bluesia, mutta meillä on myös paljon omaa elämää ja ihan omat ystävät. Minulla on ystävät Fuengirolassa ja velipoika ei siellä erityisemmin viihdy. Velipoika on enempi sellainen yliopistomies, kasvibiologian tohtori jota mölkyn pelaaminen ja työväenhenkinen viinanjuonti ei juuri sytytä. Myöskään näistä omista seikkailuistani Malagan kaupallisen seksin skenessä en viitsi hänelle mitään jutella. Olen saanut jotenkin sellaisen vaikutelman, että hän ei kuitenkaan sitä minun harrastustani oikein ymmärtäisi ja hyväksyisi. Enkä halua alkaa näistä asioista sen enempää kenellekään selittelemään.
Muuten on hienoa näin kypsemmällä iällä taas lähentyä toisiamme ihmisinä ja veljeksinä. Kun meillä on yhteiset kokemukset kodista, vanhemmista, lapsuudesta ja nuoruudesta, niin ei tarvitse turhemmin selitellä ja esittää mitään. Meillä on mukavia hetkiä monesti illallisen jälkeen, kun käymme kioskista ostamassa viinipullon ja menemme rannalle istumaan ja juomaan viiniä. Kuuntelemme yöllisen meren ääniä ja juttelemme. Velipojan avioliitto oli lapseton ja minun tyttäreni ja lapsenlapseni ovat hänelle hyvin tärkeitä. Oikeastaan nyt olen oppinut kuinka paljon hän arvostaa sitä, että hän on kuulunut aina perheeseen ja saanut kutsut viettämään yhteisiä jouluja ja muita juhlapyhiä, lasten ja lastenlasten syntymäpäiviä, ristiäisiä, rippijuhlia, ylioppilasjuhlia ja ammattiin valmistujaisia. Yksin on maailmassa hiljaista kulkea. Velipoika kertoi, että on testamentannut omaisuutensakin lapsilleni. Ja meidän yhteisen silmäterämme tyttärentyttäreni Adankaan ei tarvitse murehtia tulevien opiskelujensa rahoittamisesta. Velipoika on laittanut pankkiin hänelle sievoisen stipendin luovutettavaksi sitten tuoreelle ylioppilaalle. Ne ovat hienoja tekoja velipojalta ja tulevat suoraan sydämestä.
Velipoika on siitä espanjalaisesta byrokratiasta kertonut enempikin. Esim. asunnon ostoon liittyy Espanjassa paljon sellaisia kiemuroita, että kannattaa ehdottomasti käyttää suomalaisten asunnonvälittäjien palveluja, niin tulee sitten kaikki asiat ymmärrettyä oikein ja hoidettua pykälien mukaan. Espanjassa esim. asunnon hinnasta menee vielä noin 10 prosenttia erilaisia veroluonteisia maksuja asunnon hinnan päälle. Niihin kannattaa varautua ja hoitaa ne huolellisesti maaliin asti. En ole asiaan sen paremmin perehtynyt, mutta ilmeisesti valtio, aluehallinto ja kaupunki verottavat oman osansa kauppahinnasta. Asuntoa ostaessaan velipoika tutustui Aurinkorannikon suomalaisiin asunnonvälittäjiin ja ystävystyikin myöhemmin parin kanssa. He pitävät tiiviisti yhteyttä ja käyvät viikottain pelaamassa golfia. Minua ei ole vielä se golfkärpänen päässyt puraisemaan, vaikka olenkin pari kertaa ollut mukana kiertämässä kenttää. Kyllä minua golf vähän kiinnostaisikin ja olen huomannut että oppisin sitä kyllä pelaamaankin, mutta minulla on vähän sitä henkistä kynnystä ylittää se raja. Kun se golf on kuitenkin "vähän" sellaista yläluokkaista hommaa. En ole oikein varma, että sopiiko se kaltaiselleni työväenliikkeen miehelle. Mutta toisaalta olen minä nähnyt netistä filminpätkän, missä USA:n presidentti John F. Kennedy hädissään soittaa epäonnistuneen Sikojenlahden maihinnousun jälkeen Fidel Castrolle ja Che Guevaralle vangittujen sotilaiden kohtalosta, ja herrat vallankumoukselliset käskevät puhelimeen vastanneen sihteerin sanoa, että herrat Castro ja Che Guevara ovat parhaillaan pelaamassa golfia, niin että herra USA:n presidentti voi soittaa parin tunnin kuluttua uudelleen. Todellisuudessa Fidel ja Che istuskelevat rennosti samassa huoneessa sihteerin kanssa ja naureskelevat ja polttelevat pitkiä ja paksuja MonteCristoja sekä juovat kuubalaista sokeriruokoviinaa